Sign ja Lin
Olipa kerran kuninkaan poika, jonka nimi oli Lin.
Kerran noidat varastivat Linin ja veivät hänet luolaan. Kuningas sanoi, että se joka löytäisi hänen poikansa saisi kaksi tynnyriä kultaa.
Kaukana siinä samassa valtakunnassa asui köyhä perhe, jossa oli tyttö nimeltään Sign. Kun se kuuli että, jos löytää Linin saa kaksi tynnyriä kultaa. Hän meni etsimään Liniä. Sign löysi ison luolan, kun hän avasi oven, siellä nukkui Lin.
Noidat tulivat luolaan ja Sign piiloutui tynnyrin taakse.
Lin huijasi noitia. Lopuksi Linillä ja Signillä oli häät.
Tositarina Färsaarilta:
Antonin pulkkamäkikilpailu
Anton osallistui pulkkakilpailuun, joka alkoi ison mäen päältä. Se joka voittaa kilpailun saa sata kruunua ja sillä rahalla ostetaan karkkia.
Kun kilpailu alkaa kaikki olivat valmiina. Sitten sanotaan yksi kaksi kolme ja liikkeelle lähtö ja kaikki ottivat paljon vauhtia.
Puolessa välissä Aaron alkoi töniä Antonia. Sitten alkoi riita. Aaron oli Antonin
kimpussa. Sillä aikaa kun he tappelivat, pikkupoika Eemil ohitti heidät. Pikkupoika Eemil voitti. Eemil jakoi rahansa Aaronin ja Antonin kanssa.
Sininen kettu
Olipa kerran tyttö joka ei halunnut mennä naimisiin. Eräänä päivänä, hänen isänsä kyllästyi kun, hänen tyttärensä ei halunnut mennä naimisiin. Sitten isä sanoi että ota vaikka kettu aviopuolisoksesi. Seuraavana aamuna, kyläläiset ihmettelivät miksi kylän poluilla, oli ketun jälkiä. Eräänä yönä tyttö heräsi ja, huomasi että hänen vierellään istui, sininen kettu. Sitten tyttö katsoi, ketun pehmeää turkkia ja silitti sitä hellästi. Niin, he menivät naimisiin. Sen jälkeen, tuli todella kylmä talvi, ja oli vaikeaa metsästää ruokaa. Ihmiset alkoivat
ärsyyntyä koska, heillä ei ollut ruokaa. Tytön isä alkoi ärsyyntyä ketulle, koska se ei auttanut perhettä, eikä ketään muuta, saamaan ruokaa. Sitten kettu kuuli, että talon isäntä alkoi haukkua kettua laiskaksi. Niin kettu pyysi, vaimoaan tekemään sille pussin, johon mahtuisi kaikenlaisia asioita. Seuraavana aamuna kettu oli poissa. Myöhemmin illalla kettu palasi pussi täynnä herkullisia simpukoita. Sitten kyläläisillä oli taas nälkä. Isäntä alkoi taas haukkua kettua, ja seuraavana aamuna, kettu oli poissa. Kettu juoksi rantaa pitkin ja nuuhki kylmää jäätä. Kettu löysi valtavan mursun jään alta. Sitten kettu huusi apua ja kakkasi ja pissasi, että kettu löytäisi takaisin. Kettu juoksi takaisin kylään ja pyysi kylän miehet mukaansa hakemaan mursua. Sitten metsästäjät ja kettu lähtivät matkaan kohti jäistä rantaa. He löysivät mursun ja toivat sen kaikkien syötäväksi. Kun ruoka loppui, ihmiset tulivat taas vihaisiksi, ja isäntä alkoi taas haukkua kettua. Sitten kettu oli taas poissa. Tällä kertaa kettu meni kauemmas, kuin koskaan ennen. Kettu juoksi kauas merelle. Kettu pysähtyi, ja kuuli painavia askelia. Kettu katsoi taakseen ja, huomasi takanaan valtavan jääkarhun! Kettu huijasi jääkarhua niin, että sen kieli jäi kiinni jään rakoon. Sitten se haki avukseen metsästäjät ja yhdessä he veivät karhun kaikkien syötäväksi. Kettu käytti taikavoimiaan ja muutti karhun lihan, että sitä riittäisi koko talveksi. Ja niin kettu eli onnellisena perheensä kanssa, eikä talon isäntä enää koskaan haukkunut kettua huonoksi vävyksi.
