KIOSKIPÄIVÄ pe 15.12.

"Kun ensimmäisen kerran kuulin luokkamme herkkukioskista niin olin hyvin innoissani siitä. Se meinasi mennä pieleen , mutta pari päivää sen jälkeen meidän luokan oppilaat halusivatkin pitää sen ja lupautuivat leipomaan herkkukioskiin."  -Minttu 

"Aluksi kioski ei edes meinannut onnistua, sillä kaikki eivät aikoneet leipoa mitään. Kuitenkin loppujen lopuksi Hanna muistutti meitä siitä, että jos emme ota itseämme niskasta kiinni ja leivo, emme myöskään saa luokalle rahaa retkeä varten. Silloin kaikki heräsivät todellisuuteen, ja tajusivat että rahan eteen tulee tehdä työtä. Luokassa laskimme, paljonko kaikkien tulisi leipoa eri juttuja kioskiin, ja kaikki meni onneksemme hyvin. Melkein kaikki leipoivat jotain. Tiedotimme koko koululle yhtä päivää ennen kioskista. Menin Olivian kanssa kuuluttamaan, ja muutama muu oppilas teki mainoksia käytäville. Rahaa sai ottaa mukaan kaksi euroa, mutta monet ottivat enemmänkin. Se ei toki ollut huono juttu, sillä tarkoitushan oli kerätä luokalle rahaa. " -Siiri

 "Myyntivuoroja oli kolme. Ne olivat: 1-2 luokille, 3-4 luokille ja 5-6 luokille. Myyntiryhmäni myi herkkuja 5-6 luokille. Myyntiryhmässäni oli minun lisäkseni Olivia, Fatuma, Kasperi, Anton. F ja Sander. Myynnissä olevia herkkuja, joita oppilaat olivat leiponeet olivat: keksejä, pipareita, kuivakakkuja, mehua, kuppikakkuja, mokkapaloja ja Adnaanin äidin tekemiä somalialaisia lihapiirakoita. "  -Minea

"Useat tuotteet maksoivat 0.50e mutta jotkut tuotteet maksoivat 1e ja 2e. Toimin siellä myyjänä. Työvuoroni alkoi 11.45, ja se loppui 12.15. Työhöni kuului tarjoilua ja ohjeistamista. Enimmäkseen ohjasin asiakkaita, mutta vaikka sanoin heille esimerkiksi `´maksa tuolla`´ tai ´kassa on tuolla`´, he ojensivat rahaa minulle ja sitten minulle hermostuttiin kun en ottanut sitä vastaan. Siellä oli myös aikuisia auttamassa, ja huomasin että muutkin oppilaat ottivat vastuuta heidän töistään. " -Anthony F.

"Kioskin jälkeen menimme luokaan ja söimme jäljelle jääneitä muffinseja ja pilli mehuja. Arvasimme myös kuinka paljon rahaa saimme. Minä arvasin 444.40 euroa ja se oli lähin sillä rahaa saimme 450 euroa.  Kioskin järjestäminen oli mielestäni kivaa ja maukasta. Saimme myös hyvin rahaa luokkaretkeä varten." -Kasperi K. 

 

"Kun me myimme leivonnaisia saimme rahaa yhteensä 450euroa, joka oli aika huikea määrä. Rahat menivät meidän luokan tilille, koska keräämme rahaa luokkaretkeä varten. Kaikki koulun oppilaat saivat ottaa 2 euroa  mutta jotkut oppilaat otti enemmän rahaa kun sai ottaa. Mutta hyvä vaan koska saimme siten enemmän rahaa luokan tilille."  -Jesse 

Koko koulu tutustui Aku Ankkaan

Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä vieraili koulullamme kertomassa Aku Ankasta. Saimme tietää esimerkiksi, että Roope-setä taskulehti lopetetaan ja tilalle otetaan DuckTales -taskulehti, jossa on tarinoita uuteen Ankroniikka -tuotantokauteen liittyen. 

Aki kertoi myös, että Aku Ankan ensimmäisestä numerosta "Aku Ankka ja Kumppanit" voi saada keräilijöiltä jopa 6000€. Hän kertoi myös, että esimerkiksi Don Rosan naapuri ei tiedä, mitä Don tekee työkseen, vaikka Don on yksi Suomessa tunnetuimmista Aku Ankka -piirtäjistä, joka on piirtänyt ja käsikirjoittanut esimerkiksi yhden ankkalempisarjani "Matka maan keskipisteeseen".   

Aki kertoi myös muiden maiden Aku Ankka -lehdistä. Esimerkiksi sen, että Italiassa lehti esiintyy nimellä "Topolino" eli Mikki Hiiri. Näimme myös pylväsdiagrammista, että jopa noin 32 000 70+ -vuotiasta lukee Aku Ankka -lehtiä säännöllisesti joka viikko. Itse pidin Akin esityksestä, vaikka tiesinkin jo etukäteen suurimman osan siitä, mitä hän kertoi. 

Sasu 6B

Aku Ankan päätoimittajan vierailua ennakoiden kävimme tutustumassa aiemmin syksyllä Ateneumissa Ankallisgalleria-näyttelyyn, jossa oli mahdollisuus nähdä Ankallisgallerian tauluja Ateneumin taulujen keskellä. Ankalallisgallerian taulut olivat muunnoksia Ateneumin kuuluisista tauluista Ankkalinnan hahmoja käyttäen.  Esimerkiksi Taistelevat metsot oli muokattu Taistelevat Ankat teokseksi ja Kullervon kirous oli vaihdettu Ankervon kiroukseksi. Mielestämme Ankallisteokset olivat hienompia kuin alkuperäiset teokset.  

 Eero, Lasse ja Kaarlo 6B

Hyvää Lucian päivää

Lucia-kulkue

Salissa vallitsi hiljaisuus. Pianon soidessa Lucia kumppaneineen tulivat juhlavasti soihdut mukanaan ja seppeleet päässään sisään. Kulkue asteli lavalle, ja alkoi kaunis laulu. He lauloivat Santa Lucian suomeksi sekä ruotsiksi. Laulu kuulosti kauniilta. Lucia sai puheenvuoron ja kertoi mitä haluaisi tehdä hyväksemme.

Sen jälkeen Lucia-kulkue lähti musiikin tahdissa salista. Muut oppilaat saivat piparit lähtiessään takaisin omiin luokkiinsa. Lucia-kulkue oli tänäkin vuonna upea.

Lämpimät kiitokset kaikille Lucia-kulkueeseen osallistuneille!

                                                                          Velma Korhonen & Manna Becker 5.B

Kuulumisia kieltenopetuksen syksystä

Tänä syksynä on Hietakummussa toiminnallisuus ollut esillä kieltenopetuksessa, mm. kamerakynätyöskentelynä, juoksusaneluna sekä pantomiimiharjoituksina. Elokuussa toimme opetusta luokkahuoneista koulun pihalle. Lisäksi oppilaat ovat pelanneet Kahootia ja Quizletia.

6AB hat sich über Berlin informiert.

Happy Halloween!

Englannin tunneilla harjoiteltiin vahvuuspedagogiikkaa. Oppilaat tutustuivat vahvuuksiinsa kieltenoppijoina.

Colourful autumn trees by 3ABD.

T-shirts designed by 4B.

Pihasuunnistusta eskarilaisten kanssa

Hietakummun 2A ja 2B luokat saivat mieluisan kutsun Karvikan päiväkodin eskareilta. Molemmat luokat lähtivät marraskuisena aamuna viettämään yhteistä aamupäivää eskarilaisten kanssa. Ohjelmassa oli pihasuunnistusta ja vapaata leikkiä. Kaikilla näytti olevan mukavaa ja opettajien oli ilo seurata kakkosten ja eskarilaisten yhteistyötä.

Kiitos Karvikka!

Saamelainen kirjailijavieras

Kouluumme tuli kirjailija Siiri Magga-Miettunen. Siiri asui Lapissa, Kutturan kylässä Inarissa. Hän puhuu saamen kieltä ja hän opetti meitä sanomaan "buorre beaivi", joka tarkoittaa hyvää päivää.  

Hän kertoi meille elämästään, mitä hänelle tapahtui pienenä. Se herätti outojakin tunteita. Hänen perheessään oli kaiken kaikkiaan kymmenen lasta. Silloin kun Siiri oli pieni, saivat lapset aina piiskaa, kun oli ollut tuhma. Hänen opettajansa oli tomera ja ilkeä. Siiri ei päässyt ensimmäisellä kerralla kouluun, kun hän oli 5 –vuotias. Hänen äitinsä meni rukoilemaan opettajalta ja sitten Siiri pääsi kouluun. Tomera ja ilkeä opettaja käski Siirin istumaan pöydän alle. Siiri joutui kouluun kauas kotoa. Siellä asuttiin asuntolassa. Monilla lapsilla oli ikävä perhettään. 

Kun Suomeen tuli sota, Siirin perhe pakeni sodasta Ruotsiin turvaan.    

Kerran Siirin veli Juhani oli kadottanut laskuvihon. Opettaja lähetti Juhanin hiihtäen kauppaan ostamaan uutta vihkoa. Kaupassa Juhani näki herkullisen marmeladipurkin ja vihon sijaan hän ostikin sen. Kun Juhani palasi opettajan suksilla takaisin kouluun, opettaja kysyi missä vihko oli. Juhani näytti tyhjää marmeladipurkkia, jonka hän oli syönyt siskonsa kanssa tyhjäksi. Tästä tyhmästä tempusta veli sai kotona piiskaa.  

Siiri oli pukeutunut saamelaisten kansallispukuun. Minun mielestäni hänen pukunsa oli kiehtova ja kuvat, joita hän näytti olivat kauniita. Hänen tarinansa olivat hauskoja ja hyvin kerrottuja. Olisi hienoa kokea elämässä yhtä paljon kuin hän. Siirin vierailu oli myös aika historiallinen kokemus, siitä oppi paljon uutta, joten pidin kovasti vierailusta.  

Kirjoittajat ovat 3B –luokan oppilaita 

Siiri Magga-Miettunen